Paperinarusta kukkavalot

Mikä ihana lauantai! Aamupäivällä lähdettiin tyttölapsen ja Irmastiinan kanssa Osaava Nainen -messuille. Vaarallinen paikka lompakolle... Mitä kaikkea ihanaa; lankaa, askartelua, skräppäystä, käsitöitä, kirjoja, ideoita... Voi että minua ei kyllä tuollaiseen paikkaan saisi päästää.. (no onneksi on vielä ne Tampereen messut ensi kuussa. Sinne suuntaavaaan ryhmään olen jo ilmoittautunut.. )

Mukaan tarttui Tilda-kirja, pieniä jouluaskartelu-tarvikkeita ja tietenkin lankaa monen laista ja moneen työhön. Niin ja ostin minä ihka ensimmäiset bambupuikkonikin. Sen verran on nuukuutta iskostunut, etten ole aiemmin niitä raaskinut ostaa, kun puikkoja on joka kokoa ollut vanhanmallisiakin. Mutta 10 mm pyöröpuikkoja ei kotoa löytynyt, niin sellaiset sitten ostin. Hiukan kotona huimasi tuon lenkkimohairin hinta, mutta tuleehan siitä kaunista jälkeä. Kuvia sitten kun siitä jotain valmista saan aikaiseksi.

Myös paperilankaa tuli ostettua. Vaikka taisin tuossa pari postausta sitten luvata, että saa paperinaru hetken levätä minun osaltani.

Ja sitten ostin kotimatkalla Hong Kongista valot. Ja pitsikukkakehikolla valmistuivat illalla tunnelmavalot keittiön ikkunaan. Kuvat ovat hiukan epätarkat, en jaksanut kamerajalkaa kaivaa kaapista, mutta eiköhän näistäkin idean saa selville.Ovat tosi kivat, tykkään hirmusti. Vaikka näitä tunnelmavaloiksi teinkin, kieltämättä joulun tunnelma pikku hiljaa enemmän ja enemmän kotiin hiipii.
Nyt on saunan jälkeen ihana käpertyä viettämään iltaa murun kainaloon.
Rakkautta teille, ihanat lukijani, nauttikaa rauhallisesta sunnuntaista!

Mielenkiintoinen viikko...

Tämä viikko on ollut kauniisti sanottuna, mielenkiintoinen... Alkoi ihan normaalina, työn ja kodin yhteensovittamisen kiireenä..

Vaan kuinka ollakaan, tiistaina aamulla herätessä kamalasti ihmetetytti, miksihän meidän patterit ei ole lämpimät (öljylämmitys..) Öljyä kyllä oli, vika ei siis ollut ilmeisimmässä. Ja lämmintä vettäkin tuli, joten poltin varmaankin toimii.. No mitäs, kiertovesipumppuhan se oli sanonut sopimuksensa irti.. :)

Korjausmies on tähän aikaan vuodesta niin kiireinen, että ehti vasta keskiviikkona sitä korjaamaan. Eihän tuossa mitään, mutta tiistain ja keskiviikon välinen yö oli ensimmäinen kunnon pakkasyö...

Siinä sitten nuorinta herraa takkahuoneen lämpöön nukkumaan, ja me murun kanssa yhdessä vällyjen alle useammassa vaatekerroksessa... Suloistahan se oli nukkua, eikä yöllä kylmä iskenytkään. Aamulla hiukan nenu huurtui, kun sisälämpö oli tipahtanut keittiössä 14 asteeseen, mutta kun aamusta heti takkaa laitoin poijjille palamaan, ihan mukavasti päivästä selvisivät. Ja päivällä taas talokin alkoi lämpiämään.Kunnon pakkasyö oli jäädyttänyt sadevesitynnyreiden veteen taidekuviot, jotka kuopus irroitti ja ripusti grillikatokseen ensimmäisiksi talvisiksi taideteoksiksi. Poika on äitiinsä tullut... :)

Hieno tuo pinta, särmää ja kimalletta täynnä.

Kotona on sitten pikkuhiljaa askarreltu erilaisia joulukoristeita. Nämä on cchobbylta tilattuja, valmistunee johonkin ikkunaan tällaisia paperipalloja. Vielä on mietinnän alla, mihin näitä sitten oikein sijoittelisi.

Pari jouluista sydäntäkin on tullut väkerrettyä. Lisäsin niihin Tiimarista ostetut siivet. Ovat minusta todella kivat, jouluiset.

Huomenna onkin jo viikonloppu alkamassa. Innolla odotan, perheen tyttökin tulee meille. Ja meillä on tiedossa yhteinen reissu Turun Osaava Nainen -messuille. Toivottavasti ei ihan liikaa tartu uusia ideoita käsilaukkuun...

Oikein ihanaa viimeistä arkipäivää teille kaikille lukijoilleni! Olette kommenteinenne päivieni ilo.

Paperinarukranssi

TaitoPirkanmaan sivuilla oli kivan paperinarusta neulotun kranssin ohje. Eipä sitten muuta kuin pikaiseen käsityöliikkeeseen hakemaan paparinarua. Oli ensimmäinen tuttavuuteni sen kutomisesta ja täytyy myöntää, että on niitä helpompiakin lankoja puikoilla pyöritettäväksi.. Vaan eilisen velttoakin veltomman päivän jälkeen sain sentään kranssin pyöritettyä valmiiksi. Tuli nätti. Tykkään.

Sijoituspaikasta meinasi tulla ongelma, kun en ollut yhtään ymmärtänyt tarkistaa ostovaiheessa, pitkäkö on johto tuossa valosarjassa. No eihän tätä kranssia sitten voinutkaan laittaa eteiseen, mihin sen aluperin olin suunnitellut laittavani. Vaan löytyipä sitten vielä parempi paikka, takkahuoneen muuri... Sen ihanan vanhan television yläpuolelle. Liimailin sitten vielä yhden käpykuusen, pääsi tuohon kranssin alapuolelle. Aikast ihana herkkä on
Nyt voisi lähteä vaikka Nipsukan kanssa pitkälle lenkille. Vaikka eipä tuo keli kovasti siihen innosta, vettä tulee ja on harmaata...
Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille ihanille lukijoilleni!

sukkia

Irmastiina ylipuhui mut tekemään aapille sukat isänpäiväksi.

Tässähän nuo sitten on kokokomeudessaan

Lieneekö tässä nuoren ja vanhan ero, lähettiin murun kanssa katsomaan meidän amoria, ja alkuillassa mie tein aapin sukat

Poppanoita

Tänään kannoin sitten kotiin ne poppanat. Ensimmäisenä se jouluksi tehty. Piti tuoda kuvaan edes hiukan joulutunnelmaa, enkelilyhdyn myötä. Hiukan on lyhty kärsinyt kun on vesi päässyt kulhosta välillä loppumaan ennen tuikkua.. Ja toiseksi tuo arjeksi kudottu poppana. Kuvaan pääsivät myös murun lauantaina tuomat kukkaset. Mulla on kyllä kultainen muru! Tekisi mieleni kertoa teille salaisuus, mutta maltan vielä tovin mieleni.. ;)

Koneelta kun katsoin tuon poppanan värejä, totesin, että olen monta vuotta sitten tehnyt nuorimmalle herralle neuletakin aivan samoilla väreillä. Herra on takista ulos kasvanut, mutta nyt se on ahkerassa käytössä itselläni kotitakkina. Minä kun olen sellainen vilukissa, että aina pitää olla villasukat ja -takki päällä. Hieman perhe kesälläkin nauroi, kun ulkona mittari näytti +35, ja minulla oli villasukat jalassa... Mutta ne on niin ihanan pehmeät kävellä!!

Kiitos teille ihanille ihmisille kommenteistanne! Ihan tuntuu kuin olisi saanut jo uusia ystäviä!

Kohti joulua Tildan tahtiin

Ihan ensimmäisenä kiitän taas kommenteistanne! Ihanaa tulla tänne, ja lukea kivoja kirjoituksianne!

Eilen käytiin murun kanssa Sinooperissa. Tarkoitus oli ostaa paperileikkuri, mutta muistinko sen sinne päästyäni?? No enpä tietenkään. Mukaan tarttui sitten Tildan uusi jouluohjevihkonen ja hiukan kankaita.. Vaarallinen paikka tuo Sinooperi, etten sanoisi.. :)

Tänään pappa haki Nipsun aamulla mökille, joten minäkin karkasin kutomaan. Nyt olisi työn alla pari poppanaa, kuten taisin kertoakin. Kotona taas värkkäsin hiukan niistä eilisistä ostoksista joulua jo kotiin.. Jouluisen viirinauhan.. Hiukan kesken, ajattelin vielä tekstiä viireihin lisätä..Jouluisia sydämiä.. nämäkin hieman kesken, mutta kun kotoa ei löytynyt yhtään pitsinauhaa..

Ja viimeisenä ensimmäinen lumiukko, joka sekin on vielä hiukan kesken.. :) (taidan olla keskeneräisyyksien kuningatar... ). Korvalaput vielä lumiselle kaverille, niin tarkenee talven pakkasissa.
Nyt olisi sauna lämpiämässä, että saa viettää rauhallisen lauantai-illan. Tosin, Nipsua on ikävä..
Rauhallista ja voimia antavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!

Pakkasaamu ja nameja

Aamulla oli pakkasta. Ihanaa, talvi tulee! No tuuli olisi saanut kyllä olla poissa. Nipsun kanssa kun lenkille lähdin, olin kuin topattu maatuska. Taisin hieman liioitella pukeutumisessa...

Ja kun töihin lähdin, huomasin vesitynnyreiden pinnan olevan kauniisti riitteessä. Olo oli kuin pikkutytöllä, kun pakko oli sormella koettaa, kuinka kestävää jää jo onkaan.. :) Sinnehän ne sormet hyvin upposivat, vesitynnyriin..

Äitini kaapin kätköistä löytyi kaunis kattila. Ei tällaista kaunokaista saa kaapin perukoille piilottaa. Joten kannoinpa sen kotiin. Hetken käyttötarkoitusta pohdittuani...

...siitä tuli ihana Nipsun namipurkki. Herra tietää heti pahimmankin ilmoituskohtauksen (haukkuu kaikki meille tulijat) keskellä, että kun tämän kattilan kansi kilahtaa, namia on luvassa ja silloin lähdetään tassut sutien keittiöön.. Onneksi lattiat on laminaattia, eikä parkettia.. Tosin haaveissa olisi kunnon lautalattia. Mutta sitä odotellessa, nautitaan kynnenjäljettömistä lattioista ja mytyssä olevista matoista.. :)
Oikein ihanaa ja kirpeää talvea ennustavaa viikonloppua kaikille!

Tyynyjä sohvalla

Illalla yksinäisyyttäni potien kiertelin pitkin kotia, katsellen "sillä silmällä". Olohuoneen toisen sohvan käsinoja ja jalka kiinnittivät huomion. Olen saanut tämän sohvan, ja tarkoitus oli maalata se valkoiseksi. Onneksi oli niin monta projektia, eikä vähimpänä muutto, tuossa keväällä, että unohtui koko maalaus.! Tässä on mahtavia muotoja.


Tassujalka elämää nähneenä, kolhuja saaneena. Sohva kuitenkin tulee saamaan uuden päällisen, jahka kaikilta muilta projekteiltani kerkiän. Tällä hetkellä likaisenvihreää päällistä verhoaa edesmenneen iso-isoäitini virkkaama sängynpeite. Kaunis.

Tyynyt ovat nuorison jäljiltä jo kärsineet, mutta tykkään niistä silti. Kuvissa on iso-isovanhempien hääkuva, vielä isomman mummun kuva sekä isovanhempieni hääkuvat. Menneen tunnelmaa, omasta suvusta. Ainoastaan tuota isompaa mummua en muista, muut kyllä ovat vaikuttaneet elämään paljonkin. Iso-isoäidin peruja on rakkaus käsitöihin, ja isoäidiltä taas tulee rakkaus kukkasiin, haaveilu itse kasvattamisesta...


Ja näköjään Väiski on sitä mieltä, että hän on liian vähällä näkyvyydellä blogissa. Hännänpään kietoi tähän kuvaan mukaan.. :)

Viikonloppua odotellen!

Rukki

Muru on tämän viikon työmatkalla, ja minä olen ihan orpona. Hassua miten yöunikin on rakkaasta kiinni. Heräilee moneen kertaan ja etsii toista viereltään, vaan siinä ei ole kuin tyhjä tyyny. Onneksi huomenna muru kotiutuu!

Tänään kävin hakemassa poppanakuteita Turusta, Juseliuksesta. Tarkoitus oli elää taas sitä puolta vuotta eteenpäin, ja ostaa pääsiäiseksi sopiviin liinoihin kuteet. Vaan mukaan lähtikin suloisen joulunpunaista ja valkoista toiseen, toiseen taas sinisiä eri sävyyn.

Keväinen löytö oli tämä ihastuttava rukki. Nipsun karvoja on jo iso pussillinen odottamassa ahkeraa kehrääjää. Löysin kirjoituksia, joiden mukaan koirankarvaan ei tarvitse lampaanvillaa kehrätä joukkoon. Nipsulla kun vielä on tuo karva tuollaista puuvillaista, pehmeää ja ilman sitä kiiltävää pintaa. Onneksi on tämä netti, josta löytää tietoa jos jonkinmoista. Muuten menisi sormi suuhun, kun pohtisi miten tällä vehkeellä lankaa tehdään. No, taitaa se mennä siitä huolimatta. (pyykkipoikaämpärikin on näemmä päässyt kuvaan)

Näin tuossa markkinoilla neidon kehruutöissä, vaan en juuri nyt muista, mikäs on tämän härpättimen nimi...

Mutta eikö ole mahtavia yksityiskohtia?


Kaiverrukset ovat viimeisen päälle! Vaikka tällä ei koskaan yhtään pätkää villaa tulisi kehrättyä, on se kaunis itsessään. Hmm.. pitäisiköhän olla ahkerampi pölyhuiskun varressa... :) Tässä sitä todellista elämää.. :D

Candy Shop

Elämäni ihka ensimmäinen alusta loppuun itse tehty matto kotiutui maanantaina. Sanoisinko, että väritys olisi tietenkin voinut olla hillitympi, mutta... :) Saipa matto ainakin nimen, joka ihan sille sopii. Eilen sitten olin jo luomassa lointa pariin poppanaliinaan. Ne vielä kun saisi tehtyä, niin marraskuusta eteenpäin keskitytään sitten jouluun..

Tässä tällainen huono kuva takkahuoneen nurkassa kököttävästä kelosta..

Ja tässä Nipsu ihmettelee, että ihanko oikeasti ajattelit tämän tänne lattialle jättää... Kuvan reunassa näkyy yksi talon vintiltä löytynty aarre, vanha televisio.. Poikien kaverit ovat kovasti ihmetelleet, mikähän se on. Uusinta uutta... :)

Täytyykin laittaa siitä parempi kuva tänne.


Tässä vielä hassusta kulmasta tuota Candy Shop -mattoa. Tarkoitus oli piristää punaisen raskaan tiilen ja raakapuun päällystämää takkahuonetta.. Mission comleted! :)

Lisää sydämiä

Lauantaiaamun räperryksenä, meriheinäsydän keittiön ikkunaan. Huomasin samalla kun kuvaa otin, miten täynnä ikkuna onkaan Väiski-kissan nenän jälkiä.. Siitä on niin hyvä vaania ohikulkijoita.. :)

Itseasiassa tarkoitus oli yrittää huovuttaa Onni-tontulle kaveri, vaan tämä meidän näkymätön ystävämme on nähtävästi myös käsitöiden ystävä, huovutusneulain on kadonnut mystisesti.. :) Mutta tulipa sitten lisää sydämiä kotiin, jotain kun oli saatava näpertää.

Nyt voisi ottaa kameran kaulaan ja lähteä pihalle. Katselin tuosta ikkunasta, että kirsikkapuun ruska on loistava. Eikä nuo pihavaahteratkaan paljoa kalpene rinnalla.

Nautinnollista syksyistä lauantaipäivän jatkoa kaikille!

Kirjoneuletta

Vihdoinkin valmis! Täytyy kyllä omahyväisesti sanoa, että tykkään enemmän livenä kuin tässä kuvassa. Mutta liivi on vihdoinkin valmis! Ohje oli uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä, lankana käytin, muistaakseni Maijaa, norjalaista villasekoitetta. Tuli muuten monta, monta euroa halvemmaksi kuin jos olisi ohjeen lankaa käyttänyt! Vielä liivi takaapäin.

Seuraava kudin on puikoilla, mutta siitä kuvia vasta joulukuussa. On näet lahja... :)

Syysvaloja

Lähdettiin eilen Maskuun ostamaan matonkuteita. Vaan kah kummaa, Tamminaulasta ei kotiutunutkaan uuden maton aineksia, vaan vanha ikkunanpoka (ja paperinarua, mutta siitä lisää joskus). Siihen sitten väkertelin illemmalla meriheinäsydämen ja kierittelin vanhat (kaikki valot eivät näköjään pala) valot. Tänään muru ripusti sen seinälle. Tykkään, ihan hirmusti!

Lyhtyjen lumoissa

Citymarketin uskomaton löytö, kahden ulkolyhdyn setti, ja hintaa alle kuusi euroa. Suihkaus valkoista maalia, ja näin ihanat valontuojat ulkoportaisiin. Pimeys antaa ihania mahdollisuuksia! Vielä kun keksisi, miten nuo liiketunnistimella toimivat ulkovalot saisi oikeasti pois päältä...

Tämä isompi lyhty taas jäi käteen Maskusta. Ihana!

Enkeleitä ja pohdintoja

Selailin tänään (taas) kaikkia noita ihania blogeja, joita tämä virtuaalimaailma on täynnä. Huokailin ihastuksesta ja suunnittelin, miten kaikkia niitä ihania ideoita voisikaan toteuttaa omassa kodissa. Ja jäin miettimään omaa makuani. Kaksi vuotta sitten kotoa ei löytynyt valkoista, ei pitsiä, ei romu- eikä maalaisromantiikkaa. Nurkat olivat täynnä tavaraa, mutta kaikki oli syvän punaista, mustaa ja kultaa. Pojat kerran kysyivätkin, ajattelinko aasiaan muuttaa kun niin vahvasti tummat, voimakkaat värit, elementit kotona aina vain lisääntyivät.

Kiinnostus ja arvostus kaikkeen vanhaan ja itsetehtyyn on kuitenkin aina ollut osa minua. Ja sitten, yhden voimakkaan käsityökauden loppumainingeissa, löysin aivan ihastuttavan ruusukankaista tehdyn tilkkupeitteen, jonka ostin päiväpeitteeksi omalle sängylle. Hyvin muuten sopi tuo hennon roosan ja vaalean sinen yhdistelmä tummanpunaisiin seiniin ja mustiin mattoihin.. :)

Pikkuhiljaa sitten mieli kallistui aina vain enemmän maalaisromantiikan puolelle. Lopputulosta ei vielä kukaan näe, kodissa löytyy yhä monta monta kohtaa, jotka odottavat muutosta. Yksityiskohdissa silmä lepää, ja rauha valtaa mielen. Sisustuslehtien pino kasvaa nopeammin, kuin ideoita ehtii toteuttamaan. Mutta eikö se niin ole, hiljaa hyvä tulee??

Ja sitten enkeleihin. Eilen sain äidiltäni ihanan enkelin. Sitä oli selkeästi muurari aikanaan ajatellut takkaa tehdessään. Sopivan kolon jättänyt sille, siunaamaan kotia, levittämään lämpöä ja rakkautta meille.

Tänään aiemmin olin ompeluhuoneessa hiukan tuhteeraamassa, kun huomioni kiinnittyi pienessä kulmassa olevaan kehykseen. Siellähän se vanha suojelusenkeli-tauluni nökötti. Samoin vuosia sitten keskeneräiseksi jääneeseen kirjontatyöhön ostetut kehykset. Siirsin enkelitaulun näihin kehyksiin, ja nyt minun ja murun, sekä koko perheen yöunia siunaa joka yö enkeli, joka maan korvessa kulkevien lapsosten tietä vierellä seuraa.

Ai niin, se alussa mainittu päiväpeite somistaa tällä hetkellä takkahuoneen sänkysohvaa. Voisinkin siitä joku kerta kuvan napsaista..

Puolukkapuhde

Tänään oli välipäivä maton kutomisessa. Eikä ollenkaan huono.. Kummaan paikkaa on käsiin tullut rakot.. :) Hienosormiko minä sittenkin lienen? No värkertelin sitten viikonloppuna kerätyistä puolukanvarvuista syksyn ensimmäisen kranssin.

Toivottaa nyt vieraat tervetulleiksi eteisen seinällä. Hiukan jäi toispuoliseksi, mutta ehkä seuraava versio on tasaisempi.

Ja huomenna taas maton kimppuun.. :)

Uusin projekti

Kuten lupasin, pikku maistiaisia uudesta projektistani.

Tänään sain loimet kuntoon, (kerran vain jouduin korjaamaan kun oli pirtaan eksynyt kaksi lankaa yhteen). Ei siis sinänsä ollenkaan huono saavutus ensikertalaiselta. Muistan polvenkorkuisena sukulaisissa muutaman sentin mattoa kutoneeni, mutta nyt tehdään loimen luonnista alkaen kaikki ihan omin kätösin. Se on ollut haaveni jo pitkään, ja nyt siihen sitten ryhdyin. Tarkoitus oli aluperin kutoa oikein rehellinen räsymatto keittiöön... Mutta kun näitä kuteita muutaman sentin olin saanut kudottua, totesin, että matossa lukee selkeästi takkahuone. Siellä löytyy juuri matosta löytyvä värimaailma, ja tunnelma.
Nyt enää sitten monen monta sukkulan heittoa suuntaan ja toiseen.. Esittelen sitten lopputuloksen teille. :) Toivottavasti tämän vuoden puolella.. ;)

Markkinahumua

Eilen vietettiin Littoisten markkinoita. Paljon kaikkea ihanaa, käsitöitä yllin kyllin. Muru joutui melkein kädestä viemään pois, kun unohduin ihastelemaan villan kehruuta langaksi. Olihan siellä myös nuo suloiset pikkuiset tanssijat, jotka kansantansseja markkinaväelle esittivät. Kotiintuliaisiksi jäi Onni-tonttu sekä nippu pellavaa, jolle en vielä sijoituspaikkaa kyllä ole keksinyt. Tosin Väiski-kissa jo kävi muutaman niistä napostelemassa...Onnilla on suloinen pottunenä.
Vielä kuva isoäidin kaapin kätköistä löytyneestä kahvipurkista. Pääsi paraatipaikalle keittiöön!

Nyt pitäisi lähteä uuden harrastuksen pariin. Katsotaan, josko muistaisin tuon kameran mukaan ottaa, voisin vaikka antaa teille maistiaisia uusimmasta projektista.

Helan går...

Eilen koristeltiin koti kynttilöillä, punaisella ja ravuilla. Murun siskot saapuivat syksyn myöhäiseen rapujuhlaan. Illan päätähdet loistivat tarjottimillaan houkuttelevan punaisina. Omista pikkuisista nuorin toimi hovimestarina aivan loistavin tuloksin, ja vanhin uskaltautui pöytään kavereineen. Jopa laulu irtosi myös näiltä nuorilta miehiltä. Ja kaveri (arkeaan tällä hetkellä armeijan hellässä huomassa viettävä), sai seurueen vanhimmilta kuunnella näitä pakollisia "silloin kun minä olin.."-kertomuksia.

Tuliaisina siskot toivat meille puutarhan ensimmäisen viiniköynnöksen. Lupautuivat jopa polkemaan sitten joskus rypäleitä.. :)

Nuoriso poistui omiin juhliinsa kun ilta meiltä "vanhuksilta" vasta pääsi kunnolla alkuun, mutta niinhän sen elämän kuuluukin mennä. Täytyy sanoa, että olen äärettömän ylpeä nuorisostani; fiksua, hyvin seurustelukykyisiä ja äärettömän kohteliaita ovat!

Jaa pääasiaan, jokainen rapu hävisi parempiin suihin, ja illan tunnelma oli suorastaan loistava! Kiitos murun, nuorison ja murun sisarusten perheineen!

Ps. Ai niin. Aina on jotain murhetta. Läppäri otti, ja sanoi sopimuksensa irti. Nyt olen sitten esikoisen koneella blokkaamassa... :)

Tunnelmointia

Ensimmäisen kerran tänä syksynä ehdittiin tunnelmoimaan ihanista pimenevistä illoista. Vanha piirakkavuoka sopii hyvin pöytäkynttilöiden alle.Eteisen lyhty luo ihania kuvia seinille.

Kissa-Koira perheessä ei noita eläviä tulia uskalla laittaa ihan alapinnoille. Mutta onneksi nuo jouluvalot luovat tunnelmaa myös muulloin, turvallisesti.

Ja ylhäällä voi käyttää myös elävää tulta.

Nyt luutun varteen, illemmalla tulevat murun sisaret syömään. Minulle jää se luuttu, muru hoitaa ruokapuolen.. :)