Eilen koristeltiin koti kynttilöillä, punaisella ja ravuilla. Murun siskot saapuivat syksyn myöhäiseen rapujuhlaan. Illan päätähdet loistivat tarjottimillaan houkuttelevan punaisina. Omista pikkuisista nuorin toimi hovimestarina aivan loistavin tuloksin, ja vanhin uskaltautui pöytään kavereineen. Jopa laulu irtosi myös näiltä nuorilta miehiltä. Ja kaveri (arkeaan tällä hetkellä armeijan hellässä huomassa viettävä), sai seurueen vanhimmilta kuunnella näitä pakollisia "silloin kun minä olin.."-kertomuksia.
Tuliaisina siskot toivat meille puutarhan ensimmäisen viiniköynnöksen. Lupautuivat jopa polkemaan sitten joskus rypäleitä.. :)
Nuoriso poistui omiin juhliinsa kun ilta meiltä "vanhuksilta" vasta pääsi kunnolla alkuun, mutta niinhän sen elämän kuuluukin mennä. Täytyy sanoa, että olen äärettömän ylpeä nuorisostani; fiksua, hyvin seurustelukykyisiä ja äärettömän kohteliaita ovat!Jaa pääasiaan, jokainen rapu hävisi parempiin suihin, ja illan tunnelma oli suorastaan loistava! Kiitos murun, nuorison ja murun sisarusten perheineen!
Ps. Ai niin. Aina on jotain murhetta. Läppäri otti, ja sanoi sopimuksensa irti. Nyt olen sitten esikoisen koneella blokkaamassa... :)
