Kohta kyllästytään Tildaan.... Tai sitten ei

Minä taidan olla

mainosten uhri... Vaikka noita saksia talosta löytyy, nämä Fiskarsin uudet on AIVAN ihania... Oli pakko ostaa uudet , ihanat ompelusakset... Näillä ne uudet langat sitten katkaistaan. Eiliseltä kauppareissulta jäi kärryihin sitten Novitan Miamia, turkoosia... Toivottavasti lopputulos on yhtä ihanaa kuin suunnittelen..

Niin ja tuli sitä käytyä myös Jättirätissä. IHANIA kankaita, ihan Tilda hengessä... Suunnitelmissa vaikka mitä!!

Tässä tämän viikon ainoa valmistunut projekti... Tilda henkeen kirjontaa, taas... Ruusu,... Ja on kyllä jo valmis...

Tässä lopputulos, tykkään kyllä hirmusti, vaikka värisävyt loppuivatkin kesken...

Ja jotta ei ihan totutusta sekavasta tyylistä poiketa, tässä kuva langoista, näin jälkikäteen,,

No, tässä kirjontaosion lopputulos, ainut tällä viikolla valmistunut käsityö. Kangaspuissa on kudontaklubissa (eikö oo meillä keski-iän ylittäneillä naisilla ihana kokoontumispaikka? Melkein kuin naisten vastine miesten golf-klubille... <3

Ja viimeisenä,vaan ei taaskaan vähäisimpänä, kuva meidän vanhasta läppäristä! Tai sen kovalevystä. Onneksi lapsilla on noita aivan ihania kavereita. Jotka pelastaa vanhusten kuvat hajonneista tietokoneista.... Kaikki yhtä rakkaita!!!

Surullinen viikko

Taas on viikko vierähtänyt, eikä tällä kertaa niin kovin iloisissa tunnelmissa. Murun äiti nukkui iäisyyteen lauantai-aaamuna. Vaikka hänelle tuo helpotus olikin, on kaipaavien suru silti suuri. Perhe, ja rakkaus antaa voimia silloinkin.

Suurkiitokset ansaitsee myös TYKS:n empaattinen, ja ammattitaitoinen henkilöstö. Vaikka kuolema heille onkin arkipäivää, kertoo paljon ihmisen ammattitaidosta, ja ihmisyydestä, miten pystyy kuoleman ainutkertaisuuden kuitenkin ymmärtämään. Miten kohtaamaan suru-uutisen tavoittaneen omaisen.

Tällä(kin) viikolla on valmistunut kaikennäköistä tuolta käsityörintamalta. Eteisen valokuvagalleriaan lisääntyi Tildan rakkaustaulu. Kirjottu pellavalle, ja sävytetty ihan puuväreillä..

Viimeviikkoinen Tilda-rakkaus makuuhuoneen seinällä. Tämä on kyllä kesken, pitäisi vielä virkata kehykset. Mutta kaikki aikanaan, seinälle kuitenkin jo pääsi.

Maanantaina kotiutui kudontaklubista tämän kevään uudet matot. Niilo herra heti ensimmäisen mukana poseeraamassa.. Vaikka mamilla häntä kova ikävä onkin, on herra kuin kotonaan. Kunhan ei näe mamia.. Silloin muistaa kyllä, että ikävä on hänelläkin. Harmittelemme, että kohta herra jo kotiin lähtee, pitämään papalle ja mamille seuraa..Oishan tuo täälläkin voitu pitää! :)

No tässä tuo olohuoneeseen valmistunut matto. LP:stä ja ontelokuteesta kudottu. Tykkään itse ihan hirmusti, vaikka tässä kuvassa ei nyt ihan oikeuksiinsa pääsekään.

Lähikuvaa maton kuviosta. Ja kyllä, tiedetään, erittäin koira-ystävällinen väri tällä matolla... :) Vaan, se nyt on elämää! :)

Tässä toinen kevään matoista. Keittiöön tehty (myös hyvin järkevillä värivaloinnoilla..) Kuteina kahta eri onteloa ja trikoo. Mutta mutta, enhän se olisi minä niitä käsitöitä tekemässä, jos jotain ei pieleen menisi. Tein nämä kaksi mattoa samaan loimeen, aloittaen tuosta olohuoneen matosta. Ja jossain vaiheessa sekoilin ajatuksissani, ja olohuoneen matosta tuli huomattavasti pidempi, kuin oli laskettu. Joten tästä keittiön matosta tuli huomattavasti lyhyempi kuin oli aiottu. Nyt ei sitten sovi siihen ruokapöydän alle, johon tarkoitus oli. Mutta eiköhän tällekin paikka löydy. Tykkään näet vielä enemmän kuin tuosta olohuoneen matosta!

Tässä lähikuvaa tämän maton kuvioinnista.

Eilisellä kauppareissulla hairahdin sitten oikein kunnolla.. Voiko herttaisempaa wc-paperia ollakaan! Pienillä rakkausrunoilla kuvioituina...

Niin ja nostalgiset kukkopillitkin jäivät ostoskoriin, ihan Citymarketin käytäviltä. Voi miten minua harmittaa, lapsena minulla oli kukkopillejä vaikka kuinka! Mutta jossain nuoruuden minimalistisessa kaudessa olen nähtävästi ne hävittänyt... :(

Ja eilen alkaneen projektin alkukuvat tähän sunnuntain viimeiseksi.. Olen vuosia sitten neulonut Samos-langasta kesäneuleen, jota en enää pariin vuoteen ole käyttänyt. Sitä pyörittelin käsissäni, miettien, miten sitä uusiokäyttäisi. Samos-lanka kun on mielestäni todella miellyttävän tuntuista. No, purin sitten neuleen, kerin uusille kerille...

Ja uusi kesäneule on nyt tekosissa. Hieman on lanka kärsinyt muutaman vuoden käytön aikana, mutta ainakin tässä alussa vielä näyttää ihan kauniisti käyttäytyvän. Katsotaan sitten, mikä on lopputulos...

Rauhallista ja aurinkoista pyhäpäivää rakkaimmat lukijani! Muistakaa, rakastakaa toisianne, silloin kun siihen on vielä mahdollisuus!

Aamuinen katastrofi

Minä olen perinyt isältäni iltaunisuuden ja äidiltäni aamu-unisuuden.. Muru nauraa välillä, että "oot sä uskomaton".. Kun ylös on noussut kymmenen aikoihin, niin kolmen aikoihin alkaa olemaan jo päiväunien aika.. :) Ja kun mie nukun, siinä sais nähtävästi talo kaatua ympäriltä ja minä vain nukkuisin.. Tosin minulla on (perhe väittää) paha tapa höpöttää ummet ja lammet unissani..

No, tämä nyt oli johdanto tähän aamuun. Eli, kun heräilin tänään, tosin tavoistani poiketen jo puoli yhdeksältä, muru tuli kertomaan, että työpöydän yläpuolella oleva hylly oli yöllä romahtanut alas, kirjoineen päivineen. No eihän siinä mitään, mutta meidän läppäri oli siinä kirjoituspöydällä.. Eikä enää ole läppäriä.. :( Onneksi on nämä poikien koneet, ettei vieroitusoireita pääse tulemaan!

Jotenkin kummallisesti kylläkin pöydällä ollut lasikupuinen lamppu oli kauniisti lattialla pystyssä, täysin vahingoittumattomana..

Ehkä syynä romahdukseen oli tuo kirjojen määrä. Olen aina ollut kova lukemaan, ja tykkään kirjoista ihan hirmusti. Viikko sitten päätin järjestellä olohuonetta uusiksi, ja kirjat muuttivat talon "miestenhuoneeseen".. Mutta enhän minä harrastekirjoja (käsityö, askartelu ja puutarhakirjat) voinut sinne laittaa. Niiden pitää olla just siinä, missä touhuaa eniten. Vaan ehkä niitä on muutama liikaa, kun eivät hyllynkannakkeet sitten kestäneetkään...

Nyt sitten sulassa sovussa lattialla koirankarvojen kanssa...

Tämän päivän käsityöprojektista pieni kuva. Arvaatteko mitä on valmistumassa??

Oikein rauhallista lauantai-iltaa teille, jotka blogiini eksytte! Ja rakkautta huomiseen pyhäpäivään, ja elämäänne aina!!

Rakastan

Ihan ensimmäisenä, murun minulle naistenpäiväksi tuomat ruusut. Herkän vaaleat, suloisesti aukeavat. Olen muuten murun kanssa huomannut yhden ihmeellisen asian.. Kun ostan ruusut itse itselleni, tapan ne muutamassa päivässä. Vaan kun kukat tulevat murulta minulle, ne kestävät, ja kestävät, ja kestävät... Onko rakkautta ilmassa??? :) Piti esitellä yksi lahjoistamme, 12.2.11 saatuja. Puussa kasvaa seteleitä. Ihme juttu, vaikka hortonomia minussa onkin, ei yhtään ole lisää niitä kasvanut, vaikka kuinka on kasteltu ja lannoitettu.. :) Pojilta kyllä on tullut ehdotusta, että itse niitä kasvattaisimme...

Tänään vihdoin sain ommeltua makuuhuoneen verhot. Ei kestänyt kuin puoli vuotta kankaan ostosta. Kankaana valkoista pellavaa, kiinnikkeenä koriste joka ostettu syksyllä Espanjasta, yhdesta pienestä ihanasta putiikista...

Ja verhoon aplikoituna nimikirjaimemme. Ensin lähdin kirjailemaan niitä valkokirjonnalla, vaan näyttivät niin mitäänsanomattomilta, että purin pois. Ja Tilda-kankailla sitten, pykäpistoilla reunustettuina, sain meidän kirjaimemme verhoihin ikuistettuna.

Lopputulos ei ihan ajatellunlainen ollut, mutta tykkään silti. Sopii itse painettuihin perhosiin rullaverhossa. Meillä kun tuon oman makuuhuoneen koko on todella pieni, mahtuu lipasto ja sänky ja siinäpä tuo sitten olikin. Oman mausteensa antaa silloin turkoosit kirjaimet. Päiväpeitekin kun on valkoinen. Tällä viikolla kyllä tilasin samettilankaa, turkoosia...., josta toivottavasti tulee sängyn koristetyynyjen uudet päälliset. Ehkä... Joskus....

Minusta on ihana suunnitella, tehdä, rakentaa. Mutta mistään ei saa ottaa stressiä. Valmistuvat kun valmistuvat. Eikä missään saa noudattaa tiukkaa kaavaa. Se mikä tuntuu, ja näyttää, itsestä hyvältä, se kuuluu omaan kotiin. Se on parasta.

Jätin vielä lisäämättä yhden kuvan.. Psykologian kirja, kaksi viinilasia, ja paljon juustoja... Esikoisella alkavat maanantaina kirjoitukset toden teolla, ja murun kanssa nautiskelivat illalla lasilliset punaviiniä juustojen kera... Rakastan, kaikkia perheestäni. Niin paljon!! Olemme uusioperhe, ja lapset, minun, viihtyvät kanssamme paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa! Kuullut olen usein, että lapset vaistoavat vanhempiensa onnen. Mutta vasta nyt voin sen uskoa täysin. Minä ja poikani olemme olleet lasten koko elämän keskenämme. Ja se, miten muru on perheeseemme hyväksytty... Tiedän, että lapset tietävät mitä meidän rakkautemme on... Kiitos, lapseni, rakkaimpani!! :)

Peikon voittavakin kotiutui tänään. Voi kun olisin edes murto-osan siitä tahdonvoimasta, siitä VOIMASTA, perinyt itselleni!!! Kunnioitan, ja rakastan!

Tildaa ja sirkkalehtiä

Tällainen pikkuinen Tildan kevätkaniini kotiutui ikkunalaudalle eilen. Mekon helmaan ja hellehatun lieriin kirjoiltu pieniä kukkasia, onnea toivottamaan sen vahtiurakalle kukkasten hoitajana, ja pienten siementen vartiana...

T'ässä aiemmin puhuttu pelargonia. Kahdesta siemenestä on jo sirkkalehdet ponnistaneet piintaan... Herkkinä, hauraina, lupauksena keväästä. Saas nähdä, onnistuvatko.. :) Alennusmyynnistä ostin elämäni ensimmäisen orkidean. Täytyy myöntää, etten tähän asti oikein ole ymmärtänyt näiden kukkien suosiota. Mutta, herkät kukat ovat kyllä äkkiä päässeet sydämeen asti. Herkkinä, kauniina, vaatimattomasta kasvista uskomattoman kauniina kasvavat kukinnot.. Ihania!

Muru rakensi minulle IHASTUTTAVAN pöydän olohuoneeseen. Valitettavasti pöydän ympäristö esti tällä hetkellä tarkemman kuvaamisen.. :) Nipsu ja Niilo, kaksi karvapalloa, kun onnistuvat kyllä silmän allakin levittämään keskimäärin 10 lelua, kolme kiloa karvaa ja kaksi sekalaista elävää karvakasaaa jokaiseen koloon, kolmessa minuutissa.. :) Ehkä kuvaa pöydästä viikonloppuna, kun jaksaa oikeasti keskittyä kuvaamiseen.

Mutta tässä pikkukuvia.. Pöydällä hedelmäkulhon virkaa hoitaa aivan ihana kirpparilta viime viikolla löytynyt emalikulho.

Ja kynttilänjalaksi jo syksyllä kaapin kätköistä löytynyt vanha piirakkavuoka. Vuuan pohjalla pieniä huopahelmiä eläimiltä jemmassa. Niistä on tulossa helmet. Yhdet on jo tehtynä, ja tykkäsin niistä kovasti!

Oikein ihanaa loppuviikkoa teille, ja erityiskiitos Astan emännälle! Viestisi toi ihanaa lämpöä, ja jaksamista elämään, vaikeinakin hetkinä!

Lautashylly

Taisin aamulla lupailla kuvia uudesta kivasta, jonka kotiini teen.... No käytiinhän me murun kanssa ostoksilla, vaan sitten päivä kuluikin olohuoneen uudelleen järjestelyyn. Kaikki muutama sataa kirjaa siirtyivät nuorten miesten toimesta varastoon, samoin hyllyköt, ja tilalle jäi avaraa tyhjää. Tykkään ihan hirmusti! Tällä hetkellä vielä huoneen värit riitelevät keskenään kuin teini-ikäiset veljekset. Mutta saman kohtalon kokevat kuin ne ihmislapset, aika tyynnyttää.... (onneksi ei enää omilta pojilta tätä tarvitse piilottaa, ovat jo löytäneet itse omien veljien ihanuuden.. ) Tähän väliin sitten viime viikon kirppislöytäjä, Irmastiinan kanssa kun koluttiin. Arabian kastikekulho....Ja tarjoilulautanen....

Sekä kotilieden numeroita, vuodelta 52,,,

Vierellään Irmastiinan kätköistä löytyneitä Arabian lautasia,

Sekä omasta hyllystä löytynyt Arabian voiastia.

Niin, ja se hylly on murun tekemä. Taitaa tulla murulle tiukat paikat tänä keväänä. Tilasin näet syksyllä Modan, ja kaupanpäällisiksi tuli puolen vuoden lehdet toisesta saman kustantajan lehdestä. Ja heti ensimmäisen jälkeen kiikutin lehden murulle, ja totesin ,että tää, tee mulle tää.... Nyt siihen sitten kerätään kirppareilta tavaraa...

Rauhallista pyhäpäivää teille, rakkaat lukijani!

Kevättä kohden

Viime viikonloppuna käytiin murun kanssa Plantagenissa. Tarkoitus oli etsiä helmililjan sipuleita. No eihän niitä istuttamattomia siellä ollut, mutta tämä ihana purkki sitten jäi matkaan. Illemmalla voisin päivitellä kuvaa, miten kaunis on nyt, kun kukat ovat aukeamassa.. Niin ja tarttuihin sieltä mukaan "muutama" siemenpussikin.. Porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, purjoa.... Enää ei puutu kuin se ryytimaa, johon ne voisi kevään tullen istuttaa..

Vaan eikös se ole hienoa, että minulla on näin kova usko siihen, että muru sen lumien sulettua minulle muokkaa?? :)

Ja olihan siinä yksi pussi pelargonian siemeniäkin. En ole koskaan yrittänyt siemestä kasvattaa, mutta kertahan tuo on ensimmäinenkin. Esikasvatus pitää aloittaa jo helmi-maaliskuussa, ja viikolla siemenet sitten multaan piiloitin. Nyt jännityksellä seuraan, nouseeko pintaan sirkkoja, vai menikö syteen heti alkumetreillä minun hortonomiharrastukseni.. :)

Nyt lähdetään murun kanssa ostoksille, jäi viime viikolla kirpputorilta mukaan muutama ihana juttu, mutta niitä varten tarvitaan hiukan vielä tarviketta. Sitten esittelen teillekin.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Hoitolapsi

Nyt on pappa sairaalassa, taistelemassa pahaa vastaan lääketieteen keinoin. Pikkupoika tuli sitten meille enon kanssa leikkimään, että mami ja pappa saavat rauhassa keskittyä tärkeään yhteiseen urakkaan.. Voitte uskoa, että meillä on pienoinen vilske tällä hetkellä... :)

Pikkuherra antaa Nipsulle lepohetken tasan silloin, kun syö. Ehkä... :)

Rakkaus

Tuli sitten blogiin kohtuullisen pitkä tauko, muutama hassahtava kuukausi.. :) Tarkoitus se ei missään tapauksessa ollut, mutta elämässä tapahtui kaikkea, ja energia ei enää riittänyt. Peikko, paha sellainen, tuli varjostamaan elämäämme, suunnitella piti silti, ja arkikin pyörittää. Onneksi on elämän kouluissa oppinut omat selviytymiskeinonsa, ja kaikenlaista käsityötä onkin pitkin talvea sitten pukannut.. :)

Mutta nyt siihen tärkeimpään...

12.2.11
Elämämme tärkein päivä.

Pienessä kirkossa, lähimpien rakkaiden läsnäollessa, sanoimme toisillemme tahdon.

Uusioperhe saattaa olla vaikea, suhteita sinne tänne, sinun, minun, meidän..

Mutta joskus se on niin helppoa. Rakastuu, löytää ihmisen, jonka rinnalla kuuluukin kulkea, katsoa tulevaa. Vai miten sen kuvaisi, itsellä kolme nuorta miestä, murulla yksi nuori nainen.

Alttarille kulki morsian, nuorten miesten saattamana, nuori nainen edellään. Meillä on perhe, koti, johon kaikki kuuluvat. Jossa kaikki rakastavat.

Häämatkalle lähdössä, arvaatteko kohteen?? Ja ei, ei me seottu, haluttiin vain ottaa selvää, voisiko ulkosaaristossa oikeasti olla ihanaa, vaikka ulkona paukkaa -30...

Kertovatko nämä kuvat sen? Kohde oli Utö, ja matka paras ikinä! Suosittelen, seuraavalle talviparille. Hotellissa ei muita vieraita kuin me (ja välillä tuntui, ettei koko saaressa). Illalliselle katettuna ruokasaliin yksi pöytä, tunnelmavaloin.

Rakastamme, enemmän kuin mitään muuta.