Taas on viikko vierähtänyt, eikä tällä kertaa niin kovin iloisissa tunnelmissa. Murun äiti nukkui iäisyyteen lauantai-aaamuna. Vaikka hänelle tuo helpotus olikin, on kaipaavien suru silti suuri. Perhe, ja rakkaus antaa voimia silloinkin.
Suurkiitokset ansaitsee myös TYKS:n empaattinen, ja ammattitaitoinen henkilöstö. Vaikka kuolema heille onkin arkipäivää, kertoo paljon ihmisen ammattitaidosta, ja ihmisyydestä, miten pystyy kuoleman ainutkertaisuuden kuitenkin ymmärtämään. Miten kohtaamaan suru-uutisen tavoittaneen omaisen.
Tällä(kin) viikolla on valmistunut kaikennäköistä tuolta käsityörintamalta. Eteisen valokuvagalleriaan lisääntyi Tildan rakkaustaulu. Kirjottu pellavalle, ja sävytetty ihan puuväreillä..
Viimeviikkoinen Tilda-rakkaus makuuhuoneen seinällä. Tämä on kyllä kesken, pitäisi vielä virkata kehykset. Mutta kaikki aikanaan, seinälle kuitenkin jo pääsi.
Maanantaina kotiutui kudontaklubista tämän kevään uudet matot. Niilo herra heti ensimmäisen mukana poseeraamassa.. Vaikka mamilla häntä kova ikävä onkin, on herra kuin kotonaan. Kunhan ei näe mamia.. Silloin muistaa kyllä, että ikävä on hänelläkin. Harmittelemme, että kohta herra jo kotiin lähtee, pitämään papalle ja mamille seuraa..Oishan tuo täälläkin voitu pitää! :)
No tässä tuo olohuoneeseen valmistunut matto. LP:stä ja ontelokuteesta kudottu. Tykkään itse ihan hirmusti, vaikka tässä kuvassa ei nyt ihan oikeuksiinsa pääsekään.
Lähikuvaa maton kuviosta. Ja kyllä, tiedetään, erittäin koira-ystävällinen väri tällä matolla... :) Vaan, se nyt on elämää! :)
Tässä toinen kevään matoista. Keittiöön tehty (myös hyvin järkevillä värivaloinnoilla..) Kuteina kahta eri onteloa ja trikoo. Mutta mutta, enhän se olisi minä niitä käsitöitä tekemässä, jos jotain ei pieleen menisi. Tein nämä kaksi mattoa samaan loimeen, aloittaen tuosta olohuoneen matosta. Ja jossain vaiheessa sekoilin ajatuksissani, ja olohuoneen matosta tuli huomattavasti pidempi, kuin oli laskettu. Joten tästä keittiön matosta tuli huomattavasti lyhyempi kuin oli aiottu. Nyt ei sitten sovi siihen ruokapöydän alle, johon tarkoitus oli. Mutta eiköhän tällekin paikka löydy. Tykkään näet vielä enemmän kuin tuosta olohuoneen matosta!
Tässä lähikuvaa tämän maton kuvioinnista.
Eilisellä kauppareissulla hairahdin sitten oikein kunnolla.. Voiko herttaisempaa wc-paperia ollakaan! Pienillä rakkausrunoilla kuvioituina...
Niin ja nostalgiset kukkopillitkin jäivät ostoskoriin, ihan Citymarketin käytäviltä. Voi miten minua harmittaa, lapsena minulla oli kukkopillejä vaikka kuinka! Mutta jossain nuoruuden minimalistisessa kaudessa olen nähtävästi ne hävittänyt... :(
Ja eilen alkaneen projektin alkukuvat tähän sunnuntain viimeiseksi.. Olen vuosia sitten neulonut Samos-langasta kesäneuleen, jota en enää pariin vuoteen ole käyttänyt. Sitä pyörittelin käsissäni, miettien, miten sitä uusiokäyttäisi. Samos-lanka kun on mielestäni todella miellyttävän tuntuista. No, purin sitten neuleen, kerin uusille kerille...
Ja uusi kesäneule on nyt tekosissa. Hieman on lanka kärsinyt muutaman vuoden käytön aikana, mutta ainakin tässä alussa vielä näyttää ihan kauniisti käyttäytyvän. Katsotaan sitten, mikä on lopputulos...
Rauhallista ja aurinkoista pyhäpäivää rakkaimmat lukijani! Muistakaa, rakastakaa toisianne, silloin kun siihen on vielä mahdollisuus!
Alennusmyynnistä ostin elämäni ensimmäisen orkidean. Täytyy myöntää, etten tähän asti oikein ole ymmärtänyt näiden kukkien suosiota. Mutta, herkät kukat ovat kyllä äkkiä päässeet sydämeen asti. Herkkinä, kauniina, vaatimattomasta kasvista uskomattoman kauniina kasvavat kukinnot.. Ihania! 
Jouluisia sydämiä.. nämäkin hieman kesken, mutta kun kotoa ei löytynyt yhtään pitsinauhaa..
