Selailin tänään (taas) kaikkia noita ihania blogeja, joita tämä virtuaalimaailma on täynnä. Huokailin ihastuksesta ja suunnittelin, miten kaikkia niitä ihania ideoita voisikaan toteuttaa omassa kodissa. Ja jäin miettimään omaa makuani. Kaksi vuotta sitten kotoa ei löytynyt valkoista, ei pitsiä, ei romu- eikä maalaisromantiikkaa. Nurkat olivat täynnä tavaraa, mutta kaikki oli syvän punaista, mustaa ja kultaa. Pojat kerran kysyivätkin, ajattelinko aasiaan muuttaa kun niin vahvasti tummat, voimakkaat värit, elementit kotona aina vain lisääntyivät.
Kiinnostus ja arvostus kaikkeen vanhaan ja itsetehtyyn on kuitenkin aina ollut osa minua. Ja sitten, yhden voimakkaan käsityökauden loppumainingeissa, löysin aivan ihastuttavan ruusukankaista tehdyn tilkkupeitteen, jonka ostin päiväpeitteeksi omalle sängylle. Hyvin muuten sopi tuo hennon roosan ja vaalean sinen yhdistelmä tummanpunaisiin seiniin ja mustiin mattoihin.. :)
Pikkuhiljaa sitten mieli kallistui aina vain enemmän maalaisromantiikan puolelle. Lopputulosta ei vielä kukaan näe, kodissa löytyy yhä monta monta kohtaa, jotka odottavat muutosta. Yksityiskohdissa silmä lepää, ja rauha valtaa mielen. Sisustuslehtien pino kasvaa nopeammin, kuin ideoita ehtii toteuttamaan. Mutta eikö se niin ole, hiljaa hyvä tulee??
Ja sitten enkeleihin. Eilen sain äidiltäni ihanan enkelin. Sitä oli selkeästi muurari aikanaan ajatellut takkaa tehdessään. Sopivan kolon jättänyt sille, siunaamaan kotia, levittämään lämpöä ja rakkautta meille.
Tänään aiemmin olin ompeluhuoneessa hiukan tuhteeraamassa, kun huomioni kiinnittyi pienessä kulmassa olevaan kehykseen. Siellähän se vanha suojelusenkeli-tauluni nökötti. Samoin vuosia sitten keskeneräiseksi jääneeseen kirjontatyöhön ostetut kehykset. Siirsin enkelitaulun näihin kehyksiin, ja nyt minun ja murun, sekä koko perheen yöunia siunaa joka yö enkeli, joka maan korvessa kulkevien lapsosten tietä vierellä seuraa.
Ai niin, se alussa mainittu päiväpeite somistaa tällä hetkellä takkahuoneen sänkysohvaa. Voisinkin siitä joku kerta kuvan napsaista..
tuo taulu onkin parempi noissa kehyksissä...
VastaaPoista