Tyynyjä sohvalla

Illalla yksinäisyyttäni potien kiertelin pitkin kotia, katsellen "sillä silmällä". Olohuoneen toisen sohvan käsinoja ja jalka kiinnittivät huomion. Olen saanut tämän sohvan, ja tarkoitus oli maalata se valkoiseksi. Onneksi oli niin monta projektia, eikä vähimpänä muutto, tuossa keväällä, että unohtui koko maalaus.! Tässä on mahtavia muotoja.


Tassujalka elämää nähneenä, kolhuja saaneena. Sohva kuitenkin tulee saamaan uuden päällisen, jahka kaikilta muilta projekteiltani kerkiän. Tällä hetkellä likaisenvihreää päällistä verhoaa edesmenneen iso-isoäitini virkkaama sängynpeite. Kaunis.

Tyynyt ovat nuorison jäljiltä jo kärsineet, mutta tykkään niistä silti. Kuvissa on iso-isovanhempien hääkuva, vielä isomman mummun kuva sekä isovanhempieni hääkuvat. Menneen tunnelmaa, omasta suvusta. Ainoastaan tuota isompaa mummua en muista, muut kyllä ovat vaikuttaneet elämään paljonkin. Iso-isoäidin peruja on rakkaus käsitöihin, ja isoäidiltä taas tulee rakkaus kukkasiin, haaveilu itse kasvattamisesta...


Ja näköjään Väiski on sitä mieltä, että hän on liian vähällä näkyvyydellä blogissa. Hännänpään kietoi tähän kuvaan mukaan.. :)

Viikonloppua odotellen!

Rukki

Muru on tämän viikon työmatkalla, ja minä olen ihan orpona. Hassua miten yöunikin on rakkaasta kiinni. Heräilee moneen kertaan ja etsii toista viereltään, vaan siinä ei ole kuin tyhjä tyyny. Onneksi huomenna muru kotiutuu!

Tänään kävin hakemassa poppanakuteita Turusta, Juseliuksesta. Tarkoitus oli elää taas sitä puolta vuotta eteenpäin, ja ostaa pääsiäiseksi sopiviin liinoihin kuteet. Vaan mukaan lähtikin suloisen joulunpunaista ja valkoista toiseen, toiseen taas sinisiä eri sävyyn.

Keväinen löytö oli tämä ihastuttava rukki. Nipsun karvoja on jo iso pussillinen odottamassa ahkeraa kehrääjää. Löysin kirjoituksia, joiden mukaan koirankarvaan ei tarvitse lampaanvillaa kehrätä joukkoon. Nipsulla kun vielä on tuo karva tuollaista puuvillaista, pehmeää ja ilman sitä kiiltävää pintaa. Onneksi on tämä netti, josta löytää tietoa jos jonkinmoista. Muuten menisi sormi suuhun, kun pohtisi miten tällä vehkeellä lankaa tehdään. No, taitaa se mennä siitä huolimatta. (pyykkipoikaämpärikin on näemmä päässyt kuvaan)

Näin tuossa markkinoilla neidon kehruutöissä, vaan en juuri nyt muista, mikäs on tämän härpättimen nimi...

Mutta eikö ole mahtavia yksityiskohtia?


Kaiverrukset ovat viimeisen päälle! Vaikka tällä ei koskaan yhtään pätkää villaa tulisi kehrättyä, on se kaunis itsessään. Hmm.. pitäisiköhän olla ahkerampi pölyhuiskun varressa... :) Tässä sitä todellista elämää.. :D

Syysvaloja

Lähdettiin eilen Maskuun ostamaan matonkuteita. Vaan kah kummaa, Tamminaulasta ei kotiutunutkaan uuden maton aineksia, vaan vanha ikkunanpoka (ja paperinarua, mutta siitä lisää joskus). Siihen sitten väkertelin illemmalla meriheinäsydämen ja kierittelin vanhat (kaikki valot eivät näköjään pala) valot. Tänään muru ripusti sen seinälle. Tykkään, ihan hirmusti!

Lyhtyjen lumoissa

Citymarketin uskomaton löytö, kahden ulkolyhdyn setti, ja hintaa alle kuusi euroa. Suihkaus valkoista maalia, ja näin ihanat valontuojat ulkoportaisiin. Pimeys antaa ihania mahdollisuuksia! Vielä kun keksisi, miten nuo liiketunnistimella toimivat ulkovalot saisi oikeasti pois päältä...

Tämä isompi lyhty taas jäi käteen Maskusta. Ihana!