Mielenkiintoinen viikko...

Tämä viikko on ollut kauniisti sanottuna, mielenkiintoinen... Alkoi ihan normaalina, työn ja kodin yhteensovittamisen kiireenä..

Vaan kuinka ollakaan, tiistaina aamulla herätessä kamalasti ihmetetytti, miksihän meidän patterit ei ole lämpimät (öljylämmitys..) Öljyä kyllä oli, vika ei siis ollut ilmeisimmässä. Ja lämmintä vettäkin tuli, joten poltin varmaankin toimii.. No mitäs, kiertovesipumppuhan se oli sanonut sopimuksensa irti.. :)

Korjausmies on tähän aikaan vuodesta niin kiireinen, että ehti vasta keskiviikkona sitä korjaamaan. Eihän tuossa mitään, mutta tiistain ja keskiviikon välinen yö oli ensimmäinen kunnon pakkasyö...

Siinä sitten nuorinta herraa takkahuoneen lämpöön nukkumaan, ja me murun kanssa yhdessä vällyjen alle useammassa vaatekerroksessa... Suloistahan se oli nukkua, eikä yöllä kylmä iskenytkään. Aamulla hiukan nenu huurtui, kun sisälämpö oli tipahtanut keittiössä 14 asteeseen, mutta kun aamusta heti takkaa laitoin poijjille palamaan, ihan mukavasti päivästä selvisivät. Ja päivällä taas talokin alkoi lämpiämään.Kunnon pakkasyö oli jäädyttänyt sadevesitynnyreiden veteen taidekuviot, jotka kuopus irroitti ja ripusti grillikatokseen ensimmäisiksi talvisiksi taideteoksiksi. Poika on äitiinsä tullut... :)

Hieno tuo pinta, särmää ja kimalletta täynnä.

Kotona on sitten pikkuhiljaa askarreltu erilaisia joulukoristeita. Nämä on cchobbylta tilattuja, valmistunee johonkin ikkunaan tällaisia paperipalloja. Vielä on mietinnän alla, mihin näitä sitten oikein sijoittelisi.

Pari jouluista sydäntäkin on tullut väkerrettyä. Lisäsin niihin Tiimarista ostetut siivet. Ovat minusta todella kivat, jouluiset.

Huomenna onkin jo viikonloppu alkamassa. Innolla odotan, perheen tyttökin tulee meille. Ja meillä on tiedossa yhteinen reissu Turun Osaava Nainen -messuille. Toivottavasti ei ihan liikaa tartu uusia ideoita käsilaukkuun...

Oikein ihanaa viimeistä arkipäivää teille kaikille lukijoilleni! Olette kommenteinenne päivieni ilo.

Paperinarukranssi

TaitoPirkanmaan sivuilla oli kivan paperinarusta neulotun kranssin ohje. Eipä sitten muuta kuin pikaiseen käsityöliikkeeseen hakemaan paparinarua. Oli ensimmäinen tuttavuuteni sen kutomisesta ja täytyy myöntää, että on niitä helpompiakin lankoja puikoilla pyöritettäväksi.. Vaan eilisen velttoakin veltomman päivän jälkeen sain sentään kranssin pyöritettyä valmiiksi. Tuli nätti. Tykkään.

Sijoituspaikasta meinasi tulla ongelma, kun en ollut yhtään ymmärtänyt tarkistaa ostovaiheessa, pitkäkö on johto tuossa valosarjassa. No eihän tätä kranssia sitten voinutkaan laittaa eteiseen, mihin sen aluperin olin suunnitellut laittavani. Vaan löytyipä sitten vielä parempi paikka, takkahuoneen muuri... Sen ihanan vanhan television yläpuolelle. Liimailin sitten vielä yhden käpykuusen, pääsi tuohon kranssin alapuolelle. Aikast ihana herkkä on
Nyt voisi lähteä vaikka Nipsukan kanssa pitkälle lenkille. Vaikka eipä tuo keli kovasti siihen innosta, vettä tulee ja on harmaata...
Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille ihanille lukijoilleni!

sukkia

Irmastiina ylipuhui mut tekemään aapille sukat isänpäiväksi.

Tässähän nuo sitten on kokokomeudessaan

Lieneekö tässä nuoren ja vanhan ero, lähettiin murun kanssa katsomaan meidän amoria, ja alkuillassa mie tein aapin sukat

Poppanoita

Tänään kannoin sitten kotiin ne poppanat. Ensimmäisenä se jouluksi tehty. Piti tuoda kuvaan edes hiukan joulutunnelmaa, enkelilyhdyn myötä. Hiukan on lyhty kärsinyt kun on vesi päässyt kulhosta välillä loppumaan ennen tuikkua.. Ja toiseksi tuo arjeksi kudottu poppana. Kuvaan pääsivät myös murun lauantaina tuomat kukkaset. Mulla on kyllä kultainen muru! Tekisi mieleni kertoa teille salaisuus, mutta maltan vielä tovin mieleni.. ;)

Koneelta kun katsoin tuon poppanan värejä, totesin, että olen monta vuotta sitten tehnyt nuorimmalle herralle neuletakin aivan samoilla väreillä. Herra on takista ulos kasvanut, mutta nyt se on ahkerassa käytössä itselläni kotitakkina. Minä kun olen sellainen vilukissa, että aina pitää olla villasukat ja -takki päällä. Hieman perhe kesälläkin nauroi, kun ulkona mittari näytti +35, ja minulla oli villasukat jalassa... Mutta ne on niin ihanan pehmeät kävellä!!

Kiitos teille ihanille ihmisille kommenteistanne! Ihan tuntuu kuin olisi saanut jo uusia ystäviä!

Kohti joulua Tildan tahtiin

Ihan ensimmäisenä kiitän taas kommenteistanne! Ihanaa tulla tänne, ja lukea kivoja kirjoituksianne!

Eilen käytiin murun kanssa Sinooperissa. Tarkoitus oli ostaa paperileikkuri, mutta muistinko sen sinne päästyäni?? No enpä tietenkään. Mukaan tarttui sitten Tildan uusi jouluohjevihkonen ja hiukan kankaita.. Vaarallinen paikka tuo Sinooperi, etten sanoisi.. :)

Tänään pappa haki Nipsun aamulla mökille, joten minäkin karkasin kutomaan. Nyt olisi työn alla pari poppanaa, kuten taisin kertoakin. Kotona taas värkkäsin hiukan niistä eilisistä ostoksista joulua jo kotiin.. Jouluisen viirinauhan.. Hiukan kesken, ajattelin vielä tekstiä viireihin lisätä..Jouluisia sydämiä.. nämäkin hieman kesken, mutta kun kotoa ei löytynyt yhtään pitsinauhaa..

Ja viimeisenä ensimmäinen lumiukko, joka sekin on vielä hiukan kesken.. :) (taidan olla keskeneräisyyksien kuningatar... ). Korvalaput vielä lumiselle kaverille, niin tarkenee talven pakkasissa.
Nyt olisi sauna lämpiämässä, että saa viettää rauhallisen lauantai-illan. Tosin, Nipsua on ikävä..
Rauhallista ja voimia antavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!

Pakkasaamu ja nameja

Aamulla oli pakkasta. Ihanaa, talvi tulee! No tuuli olisi saanut kyllä olla poissa. Nipsun kanssa kun lenkille lähdin, olin kuin topattu maatuska. Taisin hieman liioitella pukeutumisessa...

Ja kun töihin lähdin, huomasin vesitynnyreiden pinnan olevan kauniisti riitteessä. Olo oli kuin pikkutytöllä, kun pakko oli sormella koettaa, kuinka kestävää jää jo onkaan.. :) Sinnehän ne sormet hyvin upposivat, vesitynnyriin..

Äitini kaapin kätköistä löytyi kaunis kattila. Ei tällaista kaunokaista saa kaapin perukoille piilottaa. Joten kannoinpa sen kotiin. Hetken käyttötarkoitusta pohdittuani...

...siitä tuli ihana Nipsun namipurkki. Herra tietää heti pahimmankin ilmoituskohtauksen (haukkuu kaikki meille tulijat) keskellä, että kun tämän kattilan kansi kilahtaa, namia on luvassa ja silloin lähdetään tassut sutien keittiöön.. Onneksi lattiat on laminaattia, eikä parkettia.. Tosin haaveissa olisi kunnon lautalattia. Mutta sitä odotellessa, nautitaan kynnenjäljettömistä lattioista ja mytyssä olevista matoista.. :)
Oikein ihanaa ja kirpeää talvea ennustavaa viikonloppua kaikille!

Tyynyjä sohvalla

Illalla yksinäisyyttäni potien kiertelin pitkin kotia, katsellen "sillä silmällä". Olohuoneen toisen sohvan käsinoja ja jalka kiinnittivät huomion. Olen saanut tämän sohvan, ja tarkoitus oli maalata se valkoiseksi. Onneksi oli niin monta projektia, eikä vähimpänä muutto, tuossa keväällä, että unohtui koko maalaus.! Tässä on mahtavia muotoja.


Tassujalka elämää nähneenä, kolhuja saaneena. Sohva kuitenkin tulee saamaan uuden päällisen, jahka kaikilta muilta projekteiltani kerkiän. Tällä hetkellä likaisenvihreää päällistä verhoaa edesmenneen iso-isoäitini virkkaama sängynpeite. Kaunis.

Tyynyt ovat nuorison jäljiltä jo kärsineet, mutta tykkään niistä silti. Kuvissa on iso-isovanhempien hääkuva, vielä isomman mummun kuva sekä isovanhempieni hääkuvat. Menneen tunnelmaa, omasta suvusta. Ainoastaan tuota isompaa mummua en muista, muut kyllä ovat vaikuttaneet elämään paljonkin. Iso-isoäidin peruja on rakkaus käsitöihin, ja isoäidiltä taas tulee rakkaus kukkasiin, haaveilu itse kasvattamisesta...


Ja näköjään Väiski on sitä mieltä, että hän on liian vähällä näkyvyydellä blogissa. Hännänpään kietoi tähän kuvaan mukaan.. :)

Viikonloppua odotellen!