Lyhtyjen lumoissa

Citymarketin uskomaton löytö, kahden ulkolyhdyn setti, ja hintaa alle kuusi euroa. Suihkaus valkoista maalia, ja näin ihanat valontuojat ulkoportaisiin. Pimeys antaa ihania mahdollisuuksia! Vielä kun keksisi, miten nuo liiketunnistimella toimivat ulkovalot saisi oikeasti pois päältä...

Tämä isompi lyhty taas jäi käteen Maskusta. Ihana!

Enkeleitä ja pohdintoja

Selailin tänään (taas) kaikkia noita ihania blogeja, joita tämä virtuaalimaailma on täynnä. Huokailin ihastuksesta ja suunnittelin, miten kaikkia niitä ihania ideoita voisikaan toteuttaa omassa kodissa. Ja jäin miettimään omaa makuani. Kaksi vuotta sitten kotoa ei löytynyt valkoista, ei pitsiä, ei romu- eikä maalaisromantiikkaa. Nurkat olivat täynnä tavaraa, mutta kaikki oli syvän punaista, mustaa ja kultaa. Pojat kerran kysyivätkin, ajattelinko aasiaan muuttaa kun niin vahvasti tummat, voimakkaat värit, elementit kotona aina vain lisääntyivät.

Kiinnostus ja arvostus kaikkeen vanhaan ja itsetehtyyn on kuitenkin aina ollut osa minua. Ja sitten, yhden voimakkaan käsityökauden loppumainingeissa, löysin aivan ihastuttavan ruusukankaista tehdyn tilkkupeitteen, jonka ostin päiväpeitteeksi omalle sängylle. Hyvin muuten sopi tuo hennon roosan ja vaalean sinen yhdistelmä tummanpunaisiin seiniin ja mustiin mattoihin.. :)

Pikkuhiljaa sitten mieli kallistui aina vain enemmän maalaisromantiikan puolelle. Lopputulosta ei vielä kukaan näe, kodissa löytyy yhä monta monta kohtaa, jotka odottavat muutosta. Yksityiskohdissa silmä lepää, ja rauha valtaa mielen. Sisustuslehtien pino kasvaa nopeammin, kuin ideoita ehtii toteuttamaan. Mutta eikö se niin ole, hiljaa hyvä tulee??

Ja sitten enkeleihin. Eilen sain äidiltäni ihanan enkelin. Sitä oli selkeästi muurari aikanaan ajatellut takkaa tehdessään. Sopivan kolon jättänyt sille, siunaamaan kotia, levittämään lämpöä ja rakkautta meille.

Tänään aiemmin olin ompeluhuoneessa hiukan tuhteeraamassa, kun huomioni kiinnittyi pienessä kulmassa olevaan kehykseen. Siellähän se vanha suojelusenkeli-tauluni nökötti. Samoin vuosia sitten keskeneräiseksi jääneeseen kirjontatyöhön ostetut kehykset. Siirsin enkelitaulun näihin kehyksiin, ja nyt minun ja murun, sekä koko perheen yöunia siunaa joka yö enkeli, joka maan korvessa kulkevien lapsosten tietä vierellä seuraa.

Ai niin, se alussa mainittu päiväpeite somistaa tällä hetkellä takkahuoneen sänkysohvaa. Voisinkin siitä joku kerta kuvan napsaista..

Puolukkapuhde

Tänään oli välipäivä maton kutomisessa. Eikä ollenkaan huono.. Kummaan paikkaa on käsiin tullut rakot.. :) Hienosormiko minä sittenkin lienen? No värkertelin sitten viikonloppuna kerätyistä puolukanvarvuista syksyn ensimmäisen kranssin.

Toivottaa nyt vieraat tervetulleiksi eteisen seinällä. Hiukan jäi toispuoliseksi, mutta ehkä seuraava versio on tasaisempi.

Ja huomenna taas maton kimppuun.. :)

Uusin projekti

Kuten lupasin, pikku maistiaisia uudesta projektistani.

Tänään sain loimet kuntoon, (kerran vain jouduin korjaamaan kun oli pirtaan eksynyt kaksi lankaa yhteen). Ei siis sinänsä ollenkaan huono saavutus ensikertalaiselta. Muistan polvenkorkuisena sukulaisissa muutaman sentin mattoa kutoneeni, mutta nyt tehdään loimen luonnista alkaen kaikki ihan omin kätösin. Se on ollut haaveni jo pitkään, ja nyt siihen sitten ryhdyin. Tarkoitus oli aluperin kutoa oikein rehellinen räsymatto keittiöön... Mutta kun näitä kuteita muutaman sentin olin saanut kudottua, totesin, että matossa lukee selkeästi takkahuone. Siellä löytyy juuri matosta löytyvä värimaailma, ja tunnelma.
Nyt enää sitten monen monta sukkulan heittoa suuntaan ja toiseen.. Esittelen sitten lopputuloksen teille. :) Toivottavasti tämän vuoden puolella.. ;)

Markkinahumua

Eilen vietettiin Littoisten markkinoita. Paljon kaikkea ihanaa, käsitöitä yllin kyllin. Muru joutui melkein kädestä viemään pois, kun unohduin ihastelemaan villan kehruuta langaksi. Olihan siellä myös nuo suloiset pikkuiset tanssijat, jotka kansantansseja markkinaväelle esittivät. Kotiintuliaisiksi jäi Onni-tonttu sekä nippu pellavaa, jolle en vielä sijoituspaikkaa kyllä ole keksinyt. Tosin Väiski-kissa jo kävi muutaman niistä napostelemassa...Onnilla on suloinen pottunenä.
Vielä kuva isoäidin kaapin kätköistä löytyneestä kahvipurkista. Pääsi paraatipaikalle keittiöön!

Nyt pitäisi lähteä uuden harrastuksen pariin. Katsotaan, josko muistaisin tuon kameran mukaan ottaa, voisin vaikka antaa teille maistiaisia uusimmasta projektista.

Helan går...

Eilen koristeltiin koti kynttilöillä, punaisella ja ravuilla. Murun siskot saapuivat syksyn myöhäiseen rapujuhlaan. Illan päätähdet loistivat tarjottimillaan houkuttelevan punaisina. Omista pikkuisista nuorin toimi hovimestarina aivan loistavin tuloksin, ja vanhin uskaltautui pöytään kavereineen. Jopa laulu irtosi myös näiltä nuorilta miehiltä. Ja kaveri (arkeaan tällä hetkellä armeijan hellässä huomassa viettävä), sai seurueen vanhimmilta kuunnella näitä pakollisia "silloin kun minä olin.."-kertomuksia.

Tuliaisina siskot toivat meille puutarhan ensimmäisen viiniköynnöksen. Lupautuivat jopa polkemaan sitten joskus rypäleitä.. :)

Nuoriso poistui omiin juhliinsa kun ilta meiltä "vanhuksilta" vasta pääsi kunnolla alkuun, mutta niinhän sen elämän kuuluukin mennä. Täytyy sanoa, että olen äärettömän ylpeä nuorisostani; fiksua, hyvin seurustelukykyisiä ja äärettömän kohteliaita ovat!

Jaa pääasiaan, jokainen rapu hävisi parempiin suihin, ja illan tunnelma oli suorastaan loistava! Kiitos murun, nuorison ja murun sisarusten perheineen!

Ps. Ai niin. Aina on jotain murhetta. Läppäri otti, ja sanoi sopimuksensa irti. Nyt olen sitten esikoisen koneella blokkaamassa... :)

Tunnelmointia

Ensimmäisen kerran tänä syksynä ehdittiin tunnelmoimaan ihanista pimenevistä illoista. Vanha piirakkavuoka sopii hyvin pöytäkynttilöiden alle.Eteisen lyhty luo ihania kuvia seinille.

Kissa-Koira perheessä ei noita eläviä tulia uskalla laittaa ihan alapinnoille. Mutta onneksi nuo jouluvalot luovat tunnelmaa myös muulloin, turvallisesti.

Ja ylhäällä voi käyttää myös elävää tulta.

Nyt luutun varteen, illemmalla tulevat murun sisaret syömään. Minulle jää se luuttu, muru hoitaa ruokapuolen.. :)