Kirjoituspöydän somistusta

Blogi on jäänyt kadonneiden johtojen ja uuden harrastuksen myötä vähän taka-alalle. Uusi harrastus tuottaa toivottavasti tulosta tuolla käsityön saralla myöhemmin syksyllä.

Vaan aloitetaan blokkaus tällä(kin) kertaa näillä meidän karvaisilla miehillä.. Molemmat yhtä onnellisen näköisiä, eivätkös vaan? Eksyttiin Irmastiinan kanssa tänään paikalliseen vanhaintavarankauppaan, ja sieltä jäi käteen Uusi nimikoimisopas vuodelta 1949. Jotenkin nin viehko, ja vieläpä tarvettakin tälle on. Kunhan taas saan tuota yhtä projektiani jatkettua. Siitä myöhemmin, kunhan on edes jotain näytettävää. Niin ja löytyihän sieltä ihana lasikellokin jouluksi. Sille vain täytyy löytää lisää kavereita, niin saa soman ripustuksen käytävän ikkunalle.

Enää ei siis puutu kuin se kirjoituspöytä. Yksi olisi nyt huutonetissä kiikarissa, vaan en tiedä, raaskinko pistää niin montaa euroa siihen. Vaikka tarvitseehan blokkaaja hyvän, ja ennenkaikkea inspiroivan työpisteen.. :)

Viimeisenä tämän kesän murheenkryyni.. Vihdoin ylös vesistä ja turvallisesti omalla pihalla! Toivottavasti ensi kesänä on parempi onni matkassa..

Ihanaa ja rentouttavaa syksyistä viikonloppua!

Uusi ulottovuus

Olemme tässä jo pidempään pohtineet, että talossamme taitaa olla muitakin asukkaita meidän karvattomien ja karvaisten lisäksi. Sukkia syövän pyykkikoneen ja kauhat näkymättömiin pesevän tiskikoneen vielä ymmärrän, mutta kun tasoilta tippuu peilit ja tavarat katovat mystisesti toiseen ulottuvuuteen.. Jotain ekto-tasolla olevaa selkeästi.. :)

Vietimme murun kanssa ihanan kesän lopettajais (ja synttärimatka) viikon Espanjan lämmössä. Koluttiin niin Gibraltarin kalliot, Rondan ihanat kujat kuin Nerjan tippukiviluolatkin. Maisemat hohkasivat kuuman ja kuivan kesän jälkeen keltaisen ja ruskean väristä, aurinko sai päivät lämpeämään yli +30, meren mainingit heittelivät meitä välillä vähän rajumminkin. Kotiinlähtöpäivänä sitten iski ukkonen ja istuttiin tunti lentokoneessa, kun lennonjohto meni pimeäksi.. Onneksi tämä lentopelkoinen ei rynnännyt koneesta ulos sen siliän tien! Kotiin päästiin ehjinä ja kyllä se olikin ihanaa! Aina niitä lapsosia on ikävä, vaikka kuinka olisivat jo lähes aikuisia!

Mutta pistäpä nyt tänne sitten kuvia, kun talo on siirtänyt pikkukameran (kätevämpi matkassa kuin järkkäri) siirtojohdon sinne toisen ulottuvuuden kuvailijoiden käyttöön.. Kuvapäivityksiä ihanasta matkastamme, kunhan saan aikaiseksi ostettua uuden johdon. Jos sitten tuo näkymätön ystävämme ei palauta johtoa ennen sitä.. :)

Koiria ja luumuja

Suloista veljespainia kesältä. Tätä se on ollut tämän viikon.. :) Suloinen enopoika on kyllä sellainen energiapakkaus, ettei meidän Nipsu enää tiedä, missä saisi rauhassa olla. Tai minä sen puoleen.. Aamulla pikkuherra päätti kuudelta aamulenkille haluavansa, eikä auttanut peiton alle piiloutuminenkaan. Karvapallo kaivautui peiton alle varpaita nuolemaan..

Viikonloppuna käytiin Violan luumupuut tyhjentämässä ja keiteltiin hilloa. Unohtui vain kuvien otto niistä, joten tässä heinäkuinen kuva luumuista.

Perjantaina lähdetään murun kanssa ihan kahden synttärireissulle. Sitä on odotettu hartaasti.

Jämälankoja ja muuta mukavaa

Mami ja pappa lähtivät Unkariin, ja meidän perhe kasvoi taas viikoksi yhdellä.. Tämä pieni nappisilmä energiapakkaus saapui enoa kiusaamaan. Keksi siinä illan kuluessa kivan leikinkin. Kovaa vauhtia suoraan Nipsun kylkeen pieni puraisu ja hirmuista sutimista suoraan sohvan alle piiloon (jonne Nipsu ei mahdu). Ja kun Nipsu selkänsä kääntää, uudestaan kimppuun sen kun kerkiää..

Eiliseltä kauppareissulta jäi lankapussukan lisäksi käteen tämä pieni suloinen sydän. Löysi heti paikkansa käytävän ikkunasta. Kertokoon siinä ohikulkijoille rakkaudesta, joka kotonamme asuu.

Ja kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, varmin syksyn merkki on puikkojen käteen ilmestyminen. Tässä lauantain saldo, lanka-arkun pohjilta kaivettujen Isoveljen jämistä tehdyt saapassukat.

Seuraavan projektin valmistumista saadaankin sitten odottaa varmasti pitkään ja hartaasti. En muistanutkaan, miten hauskasta on neuloa oikein täyttä kuviota..

Eikä syksy olisi täydellinen ilman keittiöstä leijuvaa etikkaista tuoksua. Viimeiset maustekurkut menossa kellariin muhimaan. Saadaan taas hyvää pitkin talvea..

Tänään olisi sitten vielä tarkoitus lähteä Violaan luumupuita tyhjentämään. Marmeladia ja hilloa pitäisi illalla sitten kiehautella.

Hörhelöitä

Jokin hetkellinen mielenjohde, ja nyt sängyn yläpuolella killuu hörhelöitä..

Onhan näissä oma viehätyksensä, vaan taitavat siirtyä varastoon odottamaan kesää ja riippumattoa..

Lämpöä rakkaalle

Varmin syksyn merkki on, kun muut käsityöt jäävät syrjään ja kudin ilmestyy käteen. Tänään olin murun mukana ajossa ja tuli siinä neulottua syksyn ensimmäinen työ. Miehelle lämmitin koiranulkoilutukseen. Ihan itse valitsi langan ja tahtoi ainaoikein neuleella.

Tuli samalla ensimmäisen kerran käytettyä näitä Euroteamista tilattuja merkkejäkin. Ettei murulta unohdu.. :)

Tilda III

Hanhiemo eksyi meidän kukkaruukkuun pitämään vahtia.