Mami ja pappa lähtivät Unkariin, ja meidän perhe kasvoi taas viikoksi yhdellä.. Tämä pieni nappisilmä energiapakkaus saapui enoa kiusaamaan. Keksi siinä illan kuluessa kivan leikinkin. Kovaa vauhtia suoraan Nipsun kylkeen pieni puraisu ja hirmuista sutimista suoraan sohvan alle piiloon (jonne Nipsu ei mahdu). Ja kun Nipsu selkänsä kääntää, uudestaan kimppuun sen kun kerkiää..
Eiliseltä kauppareissulta jäi lankapussukan lisäksi käteen tämä pieni suloinen sydän. Löysi heti paikkansa käytävän ikkunasta. Kertokoon siinä ohikulkijoille rakkaudesta, joka kotonamme asuu.
Ja kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, varmin syksyn merkki on puikkojen käteen ilmestyminen. Tässä lauantain saldo, lanka-arkun pohjilta kaivettujen Isoveljen jämistä tehdyt saapassukat.
Seuraavan projektin valmistumista saadaankin sitten odottaa varmasti pitkään ja hartaasti. En muistanutkaan, miten hauskasta on neuloa oikein täyttä kuviota..
Eikä syksy olisi täydellinen ilman keittiöstä leijuvaa etikkaista tuoksua. Viimeiset maustekurkut menossa kellariin muhimaan. Saadaan taas hyvää pitkin talvea..
Tänään olisi sitten vielä tarkoitus lähteä Violaan luumupuita tyhjentämään. Marmeladia ja hilloa pitäisi illalla sitten kiehautella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti