lauantai 12. maaliskuuta 2011

Rakastan

Ihan ensimmäisenä, murun minulle naistenpäiväksi tuomat ruusut. Herkän vaaleat, suloisesti aukeavat. Olen muuten murun kanssa huomannut yhden ihmeellisen asian.. Kun ostan ruusut itse itselleni, tapan ne muutamassa päivässä. Vaan kun kukat tulevat murulta minulle, ne kestävät, ja kestävät, ja kestävät... Onko rakkautta ilmassa??? :) Piti esitellä yksi lahjoistamme, 12.2.11 saatuja. Puussa kasvaa seteleitä. Ihme juttu, vaikka hortonomia minussa onkin, ei yhtään ole lisää niitä kasvanut, vaikka kuinka on kasteltu ja lannoitettu.. :) Pojilta kyllä on tullut ehdotusta, että itse niitä kasvattaisimme...

Tänään vihdoin sain ommeltua makuuhuoneen verhot. Ei kestänyt kuin puoli vuotta kankaan ostosta. Kankaana valkoista pellavaa, kiinnikkeenä koriste joka ostettu syksyllä Espanjasta, yhdesta pienestä ihanasta putiikista...

Ja verhoon aplikoituna nimikirjaimemme. Ensin lähdin kirjailemaan niitä valkokirjonnalla, vaan näyttivät niin mitäänsanomattomilta, että purin pois. Ja Tilda-kankailla sitten, pykäpistoilla reunustettuina, sain meidän kirjaimemme verhoihin ikuistettuna.






Lopputulos ei ihan ajatellunlainen ollut, mutta tykkään silti. Sopii itse painettuihin perhosiin rullaverhossa. Meillä kun tuon oman makuuhuoneen koko on todella pieni, mahtuu lipasto ja sänky ja siinäpä tuo sitten olikin. Oman mausteensa antaa silloin turkoosit kirjaimet. Päiväpeitekin kun on valkoinen. Tällä viikolla kyllä tilasin samettilankaa, turkoosia...., josta toivottavasti tulee sängyn koristetyynyjen uudet päälliset. Ehkä... Joskus....
Minusta on ihana suunnitella, tehdä, rakentaa. Mutta mistään ei saa ottaa stressiä. Valmistuvat kun valmistuvat. Eikä missään saa noudattaa tiukkaa kaavaa. Se mikä tuntuu, ja näyttää, itsestä hyvältä, se kuuluu omaan kotiin. Se on parasta.
Jätin vielä lisäämättä yhden kuvan.. Psykologian kirja, kaksi viinilasia, ja paljon juustoja... Esikoisella alkavat maanantaina kirjoitukset toden teolla, ja murun kanssa nautiskelivat illalla lasilliset punaviiniä juustojen kera... Rakastan, kaikkia perheestäni. Niin paljon!! Olemme uusioperhe, ja lapset, minun, viihtyvät kanssamme paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa! Kuullut olen usein, että lapset vaistoavat vanhempiensa onnen. Mutta vasta nyt voin sen uskoa täysin. Minä ja poikani olemme olleet lasten koko elämän keskenämme. Ja se, miten muru on perheeseemme hyväksytty... Tiedän, että lapset tietävät mitä meidän rakkautemme on... Kiitos, lapseni, rakkaimpani!! :)
Peikon voittavakin kotiutui tänään. Voi kun olisin edes murto-osan siitä tahdonvoimasta, siitä VOIMASTA, perinyt itselleni!!! Kunnioitan, ja rakastan!




3 kommenttia:

  1. Ihana tuli tuosta verhosta! Jos kukat ovat rakkaudella annetut ne kestävät ja kestävät.
    Potilas tuolta pyysi onnitella verhoista on kuulema "loisto suoritus"...:)) Onnea rakkaalle esikoiselle!

    VastaaPoista
  2. verhot on kyllä upeat! Täällä sataa lunta,jo kolmas päivä peräkkäin,pakkasta seittemän astetta ja tuulee valtavasti,joten hyvästi ulkoilu! Mutta kunhan saan leipomukset loppuun ja ruuat uuniin, niin asta menee suihkuun,siinähän muuan tunti vierähtää(huokaus) ja sitten minä nukun piiiitkät päikkärit!! terv. astan palvelija(tänä päivänä...)

    VastaaPoista
  3. Oikein kauniit nuo verhot kiinnikkeineen!! Kauniisti myös kirjoitat perheestäsi, hienoa luettavaa! Kivaa viikonloppua toivottelen :)

    VastaaPoista